Kaavi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Suomen kunnasta. Kaavi on myös kylä Virossa.
Kaavi

vaakuna

sijainti

Kaavi sijaitsee Savon ja Karjalan rajamailla.
Kaavi sijaitsee Savon ja Karjalan rajamailla.
Sijainti 62°58′30″N, 28°28′55″E
Maakunta Pohjois-Savon maakunta
Seutukunta Koillis-Savon seutukunta
Kuntanumero 204
Hallinnollinen keskus Kaavin kirkonkylä
Perustettu 1875[1]
Kuntaliitokset Osa Kuusjärveen (1921)
Kokonaispinta-ala 789,60 km²
145:nneksi suurin 2022 [2]
– maa 674,07 km²
– sisävesi 115,53 km²
Väkiluku 2 628
229:nneksi suurin 31.12.2023 [3]
– väestötiheys 3,90 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [4]
– 0–14-v. 11,1 %
– 15–64-v. 53,2 %
– yli 64-v. 35,7 %
Äidinkieli 2022 [5]
– suomenkielisiä 98,0 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,9 %
Kunnallisvero 9,80 %
40:nneksi suurin 2024 [6]
Kunnanjohtaja Harri Korhonen[7]
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2021–2025[8]
 • Kesk.
 • PS
 • Kok.
 • SDP
 • Rakentava Kaavi
5
4
3
3
2
www.kaavi.fi

Kaavi on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan itäosassa. Kaavi kuuluu myös historialliseen Karjalaan. Kunnassa asuu 2 628 ihmistä[3] ja sen pinta-ala on 789,60 km², josta 115,53 km² on vesistöjä[2]. Väestötiheys on 3,90 asukasta/km².

Kaavilta on matkaa Kuopioon noin 60 ja Joensuuhun noin 90 kilometriä, ja sen naapurikunnat ovat Kuopio, Juuka, Outokumpu, Polvijärvi ja Tuusniemi.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivakkajoki virtaa Sivakkavaaran kylän halki.

Kaavilaisessa maisemassa on sekä Järvi-Suomelle että Vaara-Suomelle tyypillisiä piirteitä. Kaavi sijaitsee etelä- ja keskiboreaalisten metsäkasvillisuusvyöhykkeiden rajalla. Termisen kasvukauden pituus on 150–160 vuorokautta. Tilastojen mukaan alueella on auringonpaistetta vuodessa noin 1 500–1 600 tuntia.[9]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavi kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen.[10] Kunnan alueella on 261 järveä, joista suurimpia ovat Rikkavesi (63,361 km²) ja Kaavinjärvi (21,047 km²). Muita isoja järviä ovat Saarijärvi, Rauvanjärvi ja Sivakkajärvi.[11]

Kaavilla virtaavia jokia ovat mm. Rauvanjoki, Sivakkajoki, Syrjäjoki ja Vaikkojoki.

Pohjavesialueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeitä pohjavesialueita Kaavin kunnan alueella ovat Maarianvaaran (pinta-ala 0,25 km²) ja Ommuskankaan (0,56 km²) pohjavesialueet. Vedenhankintaan soveltuvat myös Kaavinjärven (0,06 km²), Luikonniemen (0,35 km²), Niskalammenkankaan (3,77 km²), Syrjänsärkän (0,87 km²), Hiekkakankaan (1,18 km²), Keikonniemen (0,83 km² ja 0,50 km²) sekä Niemikylän (0,14 km²) pohjavesialueet.[12]

Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavilaiselle maisemalle ovat tyypillisiä luode-kaakkosuuntaiset kumpumoreenijaksot ja lukuisat kalliomäet ja -paljastumat.[10] Kunnan alueella on kaksi valtakunnallisesti arvokasta moreenimuodostumaa: Saarijärven-Keski Mustin (pinta-ala 91 ha) sekä Mietunlahdenmäen (73 ha) kumpumoreenimuodostumat.[12]

Kaavin korkeimpien vaarojen laet ulottuvat reilusti yli 200 metriä merenpinnan yläpuolelle. Pohjois-Karjalan rajan tuntumassa sijaitseva Mikkolanmäki kohoaa 255 metriin. Muita korkeita vaaroja ovat mm. Rauvanvaara (247 m), Uuronvaara (230 m), Paljakka (215 m) ja Keltinvuori (206 m).[13]

Kaavilla on kaksi maakunnallisesti arvokasta harjualuetta: Reposärkät-Vainotaipale (pinta-ala 81,38 ha) sekä Syrjänsärkkä (103,94 ha). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta paikallisesti arvokkaita harjualueita ovat Niskansärkät (45,87 ha), Paljakankangas (199,83 ha), Makkarasärkkä (33,28 ha) ja Mustinlamminsärkkä-Karhukangas (62,32 ha).[12]

Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kallioperästä on löydetty runsaasti hyödyllisiä mineraaleja. Luikonlahden kaivoksesta louhittiin vuosina 1968–1983 maailman markkinoille mm. kuparia, sinkkiä ja kobolttia.[14] Kaavilla on useita kimberliittiesiintymiä, joiden yhteydestä on löydetty timantteja. On mahdollista, että Kaavin Lahtojoelle perustetaan Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen timanttikaivos.[15]

Maapallon ensimmäinen haapalaiitti-niminen mineraali löydettiin 1970-luvulla Kaavilta.[16][17] Kaavin geologisiin erityispiirteisiin kuuluvat myös serpentiiniesiintymät, joiden kasvillisuus on omaleimaista: alueilla esiintyvät mm. tunturihärkki ja pulskaneilikka. Kaavilainen pulskaneilikkarotu on todettu äärimmäisen uhanalaiseksi.[18][19][20]

Kaavilla on Suomen elinvoimaisin haavanlimijäkälän esiintymä. Laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Haavanlimijäkälän elinympäristöä ovat serpentiinikalliot ja vanhat metsät. Erittäin uhanalainen rotkokehräjäkälä esiintyy myös Kaavilla. Lajista on yhteensä alle 10 havaintoa Etelä- ja Itä-Suomessa. Rotkokehräjäkälä kasvaa metallipitoisilla kallioilla. Erityisen hyvin laji viihtyy rautasulfidipitoisilla rapautuvilla kallioseinämillä. Edellä mainittuja harvinaisia jäkälälajeja suojellaan noin 8 hehtaarin laajuisella luonnonsuojelualueella Kaavin Kortteiskylällä.[21]

Niinivaaran serpentiniittialueet on luonnonarvoiltaan luokiteltu erittäin arvokkaiksi kallioalueiksi. Muita arvokkaita kallioalueita Kaavilla ovat Sivakkavuoret, Paljakanvuori, Korppivuori-Kalliovuori, Pahkavuori, Jynkkä-Virranvaara, Ahosenvaara, Tirrosvuori, Paljakka, Valkeisvuori, Sortokangas ja Linnoisvuori.[12]

Suot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kunnan metsätieteellinen suoala on kaikkiaan 8 800 hehtaaria. Kaavilla on 86 suota, jotka ovat pinta-alaltaan yli 20 hehtaaria. Niiden keskikoko on 62 hehtaaria. Yli 20 hehtaarin soita on 5 337 hehtaaria. Se on noin 8 % kunnan maapinta-alasta.[10]

Alueen suot ovat syntyneet mäkien välisiin painanteisiin ja ovat siksi muodoltaan pieniä, kapeita ja rikkonaisia. Soiden muodostuminen alkoi jäätikön perääntymisen jälkeen noin 11 000 vuotta sitten. Yleisin soistumismuoto alueella on metsämaan soistuminen. Tämä on voitu päätellä siitä, että soiden pohjaturve on puupitoista. Monet alueen suot ovat syntyneet vesistöjen umpeenkasvun seurauksena, mistä kertoo liejujen määrä soiden pohjalla.[10]

Sadehavaintoaseman tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmatieteen laitoksella oli vuosina 1977–2006 sadehavaintoasema Kaavin Sivakkavaarassa. Mittauspaikka oli 219 metriä merenpinnan yläpuolella.[22] Sadeasemalla mitattiin useana vuonna runsaita vuosisademääriä. Vuonna 1998 vettä kertyi yhteensä 1 020 mm, mikä on 11. suurin vuosisademäärä Ilmatieteen laitoksen mittaushistoriassa vuodesta 1900 lähtien. Vuonna 1992 sadetta kertyi 984 mm ja vuonna 2004 vuosisademäärä oli 980 mm. Edellä mainitut lukemat kuuluvat Suomen 25 suurimman vuosisademäärän joukkoon.[23]

Pysyvä lumipeite sataa Kaavilla yleensä heti marraskuun puolivälin jälkeen. Maaliskuussa lumipeite on keskimäärin noin 60 cm paksu.[9] Vuonna 1994 Suomen paksuin lumipeite, 126 cm, mitattiin Kaavin Sivakkavaarassa.[24]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kunnan kyliä ovat Ahosenniemi, Hirvisaari, Kaavin kirkonkylä, Karsikkovaara, Kellolahti, Kortteinen, Kortteisen salokylä (Kortteiskylä), Kotakylä, Luikonlahti, Maarianvaara, Mäntyjärvi, Niinivaara, Onnivaara, Rasimäki, Rauantaipale, Retunen, Rovevaara, Sivakkavaara, Suovaara, Syrjävaara ja Vehkalahti.

Pohjois-Savossa maakunnan Vuoden kyläksi on valittu Luikonlahti vuonna 1989 ja Rovevaara vuonna 1991.[25]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kunta on perustettu vuonna 1875. Sitä ennen se oli oma kappeliseurakunta jo 1670-luvulla ja itsenäinen seurakunta siitä tuli vuonna 1802. Vuoteen 1875 asti Kaavi kuului Suur-Liperiin.[26]

Kaavilla on nyt pystyssä neljäs kirkko, sen edeltäjä paloi vuonna 1980.[27]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kunnanjohtaja on Harri Korhonen (1.9.2022 alkaen). [28]. Vuodesta 2011 saakka Kaavin kuntaa johtanut Ari Sopanen irtisanoutui alkuvuodesta 2022.[7]

Kunnanvaltuustossa paikat jakautuvat kuntavaalien 2021 jälkeen seuraavasti:

  • Keskusta 5 paikkaa, (−1 paikka verrattuna kuntavaalien 2017 tulokseen)
  • Perussuomalaiset 4 paikkaa (+1 paikka)
  • SDP 3 paikkaa (+1 paikka)
  • Kokoomus 3 paikkaa (+1 paikka)
  • Yhteislista Rakentava Kaavi 2 paikkaa (ei muutosta)[8]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työpaikat vuonna 2018

Kaavilla on 831 työpaikkaa. Työpaikkojen määrä on vähentynyt viidessä vuodessa 15,5 %. Työpaikkaomavaraisuus on 89,6 %. Kaavilla on yli 200 teollista työpaikkaa. Alkutuotannon lisäksi metalli- ja kaivannaisteollisuus sekä muoviteollisuus ovat merkittävimpiä tuotannonaloja.[29].

Työpaikat elinkeinoittain:

  • alkutuotanto 12,3 %
  • jalostus 27,1 %
  • palvelut 58,7 %[30][31]

Vuonna 2019 Kaavin työllisyysaste oli 61,2 %. Työttömien osuus työvoimasta on 15,4 %. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus on 57,3 %. Kaavilaisista 44,3 % on eläkeläisiä.[30][31]

Suurimpia yrityksiä ja työllistäjiä

Kaavilla toimi vuosina 1968–1983 Luikonlahden kuparikaivos. Kaivoksen tiloissa toimi sen jälkeen Mondo Minerals Oy:n talkkitehdas. Mondo Minerals on sveitsiläisen monialayhtiön Omya AG:n tytäryhtiö.

Vuonna 2012 Luikonlahdessa aloitettiin rikastaa malmia, jota louhittiin Kylylahden kaivoksesta Polvijärveltä. Luikonlahden rikastamo oli aluksi osa australialaisen Altona Mining Ltd:n ja sen suomalaisen tytäryhtiön Kylylahti Copper Oy:n kaivostoimintaa.[33] Lokakuussa 2014 Kylylahti Copper Oy:n omistajaksi vaihtui ruotsalainen Boliden-konserni.[34] Vuosittain Luikonlahteen kuljetettiin arviolta 550 000 tonnia malmia rikastettavaksi. Malmi sisälsi mm. kuparia, kobolttia, nikkeliä, kultaa ja sinkkiä.[35]

Kaavin Lahtojoella on yksi Suomen lupaavimpia timanttiesiintymiä.

Kaavin yritykset ovat muodostaneet Kaavin Yrittäjät -järjestön, joka on Savon Yrittäjien paikallisyhdistys. Suomen Yrittäjät valitsi Kaavin yrittäjäyhdistyksen vuoden 2013 parhaimpien pienten paikallisyhdistysten joukkoon.[36]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kunnassa asui vuoden 2020 lopussa 2 807 henkilöä. Väkiluku on muuttunut edellisestä vuodesta -3 %. Alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä on 11,1 %. 15-64-vuotiaiden osuus väestöstä on 53,2 %. Alle 15-vuotiaiden määrän muutos viidessä vuodessa on -27,1 %. Yli 64-vuotiaiden osuus väestöstä on 35,7 %. Väestön keski-ikä Kaavilla on 52,1 vuotta.[31][30]

Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Kaavin kunnan asukasmäärä tulee vähenemään vuoteen 2040 mennessä noin 390 henkilöllä.[37][38]. Vuodesta 2011 vuoteen 2021 Kaavin kunnan väkiluku laski noin 600 henkilöllä.[39]

Kaavilaisista 0,1 % on äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Kunnan asukkaista 1,4 % on ulkomaiden kansalaisia.[30][31].

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kaavin kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kaavin väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 4 763
1985
  
 4 391
1990
  
 4 230
1995
  
 4 085
2000
  
 3 776
2005
  
 3 596
2010
  
 3 377
2015
  
 3 194
2020
  
 2 807
Lähde: Tilastokeskus.[40][30]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2021 lopussa Kaavilla oli 2 807 asukasta, joista 46,4 % asuu taajamassa.[30] Kaavin kunnan ainoa taajama on kunnan luoteisosassa sijaitseva Kaavin kirkonkylä.[41] Vain kirkonkylä ja sen lähiseutu luokitellaan ydinmaaseuduksi. Kaavin kunta on enimmäkseen harvaanasuttua maaseutua.[42]

Vapaa-ajan asunnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajan asunnot Kaavilla 1970–2020:

Vuosi Vapaa-ajan asuntojen lukumäärä
1970 165
1980 482
1990 920
1995 1 041
2000 1 093
2005 1 176
2020 1 223[43][31][44]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kaavilla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[45]

Seurakunta kuuluu Kuopion evankelis-luterilaiseen seurakuntayhtymään, ja se toimii myös Kuopion kaupungin ja Tuusniemen kunnan alueilla. Seurakunnan pyhäkköihin kuuluu Kaavin kirkko.

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Kaavilla toimii Kaavin helluntaiseurakunta.[46]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kaavin alueella toimii Kuopion ortodoksinen seurakunta.[47] Sen pyhäkköihin lukeutuu Luikonlahden tsasouna.

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kaavin kunnan nykyisellä alueella.[45]

Kylien nimien taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavi

Kaavin kirkonkylä sijaitsee Kaavinjärven pohjoispäässä. Kaavi-niminen paikka esiintyy vanhoissa asiakirjoissa seuraavina niminä: Kafvinkylä (1862), Kawi socken (1778) ja Cafvi kapell (1778–1785).[48]

Kaavi-nimeä pidetään saamelaisperäisenä. Pohjoissaamen gávva, inarinsaamen kaavâ ja koltansaamen kaavv tarkoittavat ’poukamaa’ tai ’pientä lahdeketta’. Suomen pohjoisimmissa murteissa, mm. Sodankylässä tunnetaan edellä mainituista saamen kielen sanoista omaksuttu lainasana kaavi, jolla tarkoitetaan myös ’poukamaa’ tai ’loivasti kaartuvaa pientä lahtea’. Sodankylässä on useita kaavi-loppuisia paikannimiä kuten Leppäkaavi, Palkiskaavi ja Tapaninkaavi.[48][49]

Karsikkovaara

Karsikolla tarkoitetaan 'kuusta, joka latvaa lukuun ottamatta on karsittu pystyyn'. Karsikkoja on tehty mm. hautapaikan muistomerkiksi.[48]

Luikonlahti

Luikonlahden kylä on Rikkaveden rannalla. Kylän nimi on mainittu vanhoissa asiakirjoissa nimellä Luikonlax (1686).

Kylän arvellaan saaneen nimensä noin 10 kilometrin mittaisesta kapeasta lahdesta, jonka pohjoispäässä se sijaitsee. Luikonlahti on muodoltaan ’kapea luikku’. Lahtea pitkin on pitkään ’luikuteltu’, jotta on päästy perille. Erään kertomuksen mukaan aikoinaan joku mies oli soutanut lahden päästä päähän. Perille päästyään mies oli väsyneenä todennut, että ”olipa siinä lahtea koko ’luikonen’”.[48]

Toisen teorian mukaan Luikonlahti on saanut nimensä vanhasta joutsenta tarkoittavasta sanasta luikko: kapea Luikonlahti lienee ollut joutsenten suosima paikka.[50]

Maarianvaara

Vanhoissa asiakirjoissa Maarianvaaran kylä on mainittu nimillä Marjonwara (1682), Marjanwara (1686), Mariawara (1727–1743), Mariavaara (1801) ja Marianvaara (1821–1833). Kylän ensimmäiset asumukset ovat sijainneet Rauanvaaran laella.

Maarianvaaran nimelle ei ole varmaa selitystä. 1500–1600-luvuilla suurin osa alueen väestöstä oli ortodoksista. Arvellaan, että he ovat nimenneet asuinpaikkansa Neitsyt Marian mukaan. Perimätiedon mukaan kylä on saattanut saada nimensä Maria- eli Maaria-nimisen nuoren naisen mukaan. Kerrotaan, että hänet on haudattu kylään tai sen lähialueelle.[48]

Sivakkavaara Sivakkavaara tunnetaan vanhoissa asiakirjoissa nimellä Siwakawara (1722). Kylällä on sama nimi kuin sen läheisellä vaaralla. Sivakka on ’oikean jalan lyhyempi potkusuksi’ tai ’suksi’.[48]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäen perinnetilan päärakennus.

Telkkämäen perinnetila

Juutilan valimo

  • valimomuseo esittelee perinteistä hiekkavalumenetelmää
  • valimo toiminut vuodesta 1881 lähtien[52]

Vaikkojoki

  • Juuan Vaikkojärvestä alkava, lähes 90 kilometrin mittainen Vaikkojoen vesireitti päättyy Kaavin Kärenjärveen
  • kalastusta ja vesiretkeilyä (melontaa ja koskenlaskuretkiä)[53]
  • Vaikonvaellus- patikointi- ja pyöräilyreitit[54].

Kotiseutumuseo Eloaitta

  • vuonna 1845 rakennettu viljamakasiini, joka toimii nykyisin kotiseutumuseona (avoinna kesäisin)[55]

Kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavilla on inventoitu yli 20 kulttuuriympäristökohdetta. Näistä valtakunnallisesti merkittäviä kohteita ovat Telkkämäen kaskialue Vehkalahden kylässä sekä Hyvärilän tilan metsälaidun, niittyalue ja kaskimetsä Niinivaarassa.[55]

Kirkonkylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapuli

Kaavin kirkon tapuli on rakennettu vuonna 1772. Sen tuuliviirissä on vuosiluku 1778. Tapuli rakennettiin aikoinaan Kaavin ensimmäisen kirkon viereen nykyisen sankarihautausmaan alueelle. Tapuli siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1815.

Rakenteeltaan Kaavin tapuli on kolmenivelinen. Se lienee ollut alkujaan läpikuljettava, koska tapulin sisäpuolella ovat säilyneet toiset ulko-ovet. Ne on naulattu seinään ilman saranoita. Tapulin ulkoverhouksena oleva puoliponttilaudoitus lienee tehty 1830-luvun vaihteessa. Tapulin nykyinen vaalea väritys on 1980-luvulta. Tätä ennen väritys on ollut sävyltään voimakkaampi.[55]

Isopappila

Kaavin pappila on rakennettu vuonna 1830. Se on ollut alun perin empirevaikutteinen rakennus, jossa on ollut aumakatto. Sen räystäänalus- ja nurkkalistat ovat olleet voimakkaasti korostuneita. Julkisivu on ollut symmetrinen.

1880–1890-luvulla pappilan huonejärjestystä muutettiin. Tuolloin rakennuksen itäpäädyssä olevalle keittiölle rakennettiin lapekattoinen kuisti. Se korvattiin avokuistilla vuonna 1987. Remontin yhteydessä pappilan ulkovuoraus uusittiin ja maalattiin harmaaksi. Pääjulkisivun avokuisti korvattiin lasikuistilla.

1940-luvulla länsipäädyssä oleva isännänhuone sai oman sisäänkäyntinsä vilpoloineen. Vuonna 1987 vilpola korvattiin avoterassilla. Vuonna 2007 pappilan ulkoseinät maalattiin alkuvuosikymmenien oletettuun sävyyn.

Vuonna 1964 rakennuksen käyttö kirkkoherran pappilana päättyi. Kirkkoherranvirasto toimi rakennuksessa vuoteen 1976 saakka. Pappilan vanhasta rakennuskannasta ovat yhä jäljellä kellari ja aittarakennus.[55]

Eloaitta

Kotiseutumuseo Eloaitta sijaitsee osoitteessa Kaavintie 7.

Kaavin aiempi viljamakasiini, Eloaitta, on rakennettu vuosina 1845–1848. Pappilan vieressä sijaitseva lainajyvästö on nykyisin kotiseutumuseo (perustettu vuonna 1979).[55][56]

Vanha lääkärintalo

Entinen lääkärintalo (nykyinen Puistorinne) on osa Kaavin kylänraitin kulttuuriympäristöä. Rakennus on toiminut aikoinaan kunnanlääkärin asuntona ja vastaanottotilana. Vanha lääkärintalo on hirsirakenteinen ja korkeaharjainen rakennus, jonka ilmettä on luonnehdittu symmetriseksi ja juhlavaksi. Talo on rakennettu vuonna 1930.

Lääkärintalon nykyinen ulkoasu, ikkunat, kuistirakenteet ja sisätilat ovat säilyneet enimmäkseen 1950-luvulta. Itäpäätyyn rakennettu matalalappeinen lisäke on rakennettu taloon myöhemmin. Rakennuksessa on 1940- ja 1950-luvun yksityiskohtia, kuten esimerkiksi vanerilevystä taivutettu porras ja lakattuja vaneriovia.[55]

Kirkonkylän koulu

Kaavin koulu eli Kirkonkylän koulu on Kaavilla toimiva alakoulu.

Vuonna 1932 rakennettu koulurakennus kuuluu keskeisesti Kaavin kylänraitin historialliseen maisemakokonaisuuteen. Kirkonkylän koulu (ent. kansakoulu) oli aikoinaan Kaavin ensimmäinen julkinen kivirakennus.

Kirkonkylän koulu edustaa klassismia, joka oli 1920–1930-luvuilla suosituin tyyli koulurakennuksia suunniteltaessa. Alakoulun julkisivu on niukasti detaljoitu, mikä on tyypillistä 1930-luvun arkkitehtuurille. Kaavin kaksikerroksisen koulurakennuksen on suunnitellut rakennusmestari Martti Pasanen.

Koulurakennus peruskorjattiin vuonna 1998. Tuolloin myös rakennuksen ikkunat ja ovet vaihdettiin sekä sisäänkäyntien eteen lisättiin avokatokset.[55]

Muut kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäen kaskialue

Telkkämäen kaskiperinnetila on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristökohde. Tilalla poltetaan kaski vuosittain.

Telkkämäen kaskialue on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristökohde Kaavilla. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1989. Telkkämäen alue edustaa tyypillistä pohjoissavolaista maaseudun kulttuurimaisemaa.

Telkkämäen päärakennus on 1800-luvun loppupuolelta. Se on kunnostettu 1900-luvun alkupuolen asuun. Tilan pihapiirissä on ajan myötä harmaantuneita rakennuksia, kuten navetta, aittoja, riihi ja savusauna. Kesällä Telkkämäessä laiduntaa maatiaisrotuisia lampaita, lehmiä, kanoja ja hevosia. Laiduntamisen ansiosta tilan piha-alueet pysyvät ketoina.[55]

Rasimäen kulttuurimaisema

Telkkämäen kaskialueen lähellä sijaitsee Rasimäen kylä, joka on myös vanhaa kaskialuetta. Kun kaskeaminen päättyi, alue muuttui maisemaltaan metsävaltaiseksi. Mustolanmäen pihapiiri ja Valoharju ovat Rasimäen kulttuurimaiseman keskeisiä kohteita.

Mustolanmäen tilan pihapiirissä on paritupatyyppinen päärakennus. Aittarivi on 1800-luvun jälkipuolelta. Eläinsuojat ovat 1930-luvulta. Paikallista rakennusperinnettä edustava kiviseinäinen paja sekä kärryliiteri ja riihi ovat pihatien varressa.

Keskellä Rasimäen kylää sijaitsee Valoharju, joka on vanha maalaisliiton talo. Se on rakennettu vuonna 1931. Hirsipintainen ja rakennus on kunnostettu vuonna 1987. Myöhemmin talon sisäänkäynnin luona ollut avokuisti on purettu pois. Valoharjun talo on pohjaltaan suorakaiteen muotoinen. Rakennus on niukasti koristeltu, mikä on tyypillistä yhdistysten taloissa.[55]

Hyvärilän perinnemaisema

Kaavin Niinivaarassa sijaitseva Hyvärilän tila niittyineen, metsälaitumineen ja kaskimetsineen on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi perinnemaisemaksi. Suomen viimeisin kaski lienee palanut Hyvärilän tilalla 1960-luvulla.

Hyvärilän tilaa reunustavat kiviaidat. 1800-luvulta peräisin oleva päärakennus sijaitsee laitumien keskellä mäen laella. Tilan aitta on 1840-luvulla. Navetta on rakennettu vuonna 1938.[55]

Luikonlahden vanha koulu

Luikonlahden vanha koulu (Onnela) sijaitsi keskellä kylää. Se oli maakunnallisesti arvokkaaksi rakennuskohteeksi luetteloitu kohde.[57] Koulun oli rakentanut Juankosken Säyneisestä kotoisin ollut Heikki Kettunen. Rakennus oli yksikerroksinen. Siinä oli kaksi luokkaa, opettajanhuone sekä kahden huoneen asunto opettajalle sekä keittiö.

Hirsinen koulurakennus oli alkujaan punainen. Vuonna 1926 koulu vuorattiin pysty- ja vaakalaudoituksella ja se sai keltaisen maalipinnan. Vuonna 1939 Luikonlahden koulu maalattiin viherätäväksi ja vuonna 1964 siniharmaaksi. Myöhemmin Luikonlahden vanhalla koululla oli julkisivuissa laudoituksen uusrenessanssille tyypillinen vaalea pääsävy kehystettynä tummemmalla maalatuin vuorilistoin.[55]

Vanha koulu tuhoutui tulipalossa huhtikuussa 2016.[58] Palonsyyntutkinnassa palo varmistui tuhopoltoksi.[59]

Melttusvirran taistelupaikka

Muutama kilometri Luikonlahdesta Kaaville päin sijaitsee Melttusvirta, jossa on Suomen sodan aikainen taistelupaikka. Paikalle on pystytetty taistelujen muistomerkki ja opastaulu.[55]

Maarianvaaran seurantalo

Kaavin Maarianvaarassa sijaitseva seurantalo ”Kisamäki” on hirsirakenteinen ja luonnonkivisokkelille rakennettu talo. Se pystytettiin alun perin lainajyvästön ja nuorisoseuran yhteiseksi tilaksi. Rakennuksen tontin lahjoitti Enso-Gutzeit Oy.

Lainajyvästön toiminta loppui vuonna 1960, mistä lähtien talo on ollut Maarianvaaran nuorisoseuran käytössä. Seurantalon ulkoasua on luonnehdittu yksinkertaiseksi ja selkeäksi. Se on säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä, mm. ikkunat ja ovet. Seurantalon kuistien katoksia on muotoiltu persoonallisesti.[55]

Juutilan valimo

Kaavin Vehkalahdessa sijaitseva Juutilan valimo on toiminut vuodesta 1881 lähtien. Vanha valimo jäi tyhjilleen vuonna 1983, jolloin uudet työtilat valmistuivat. Juutilan vanha valimo siirrettiin myöhemmin pihapiirin ulkopuolelle ja se on toiminut valimomuseona vuodesta 2004 lähtien.[55]

Muut kulttuuriympäristökohteet

Kaavilla on inventoitu yhdeksän esihistoriallista asuinpaikkaa. Ne ovat pääosin Rikkaveden rannalla. Maarianvaaran kylän lähellä ovat Tyynelän, Jokilahden, Vainoniemen ja Saviniemen tyven kivikautiset asuinpaikat. Huutolahdenmäen kivi- ja/tai pronssikautinen asuinpaikka sekä Lammaslahden, Mustalahden ja Niemen kivikautiset asuinpaikat ovat Luikonlahden rannalla. Kirkonkylän lähellä Kaavinjärven Lehtosaaressa on myös kivikautinen asuinpaikka.

Ala-Potkun haka ja niitty Kortteisen kylällä sekä Kärkkäälän metsälaitumet Koskenniemellä Luikonlahdessa on myös inventoitu kaavilaisten kulttuuriympäristökohteiden joukkoon.[55]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivakan lavan historia on liki 100-vuotinen.

Kaavi Blues-festivaali on järjestetty Kaavilla vuodesta 2005 alkaen. Kesäteatteritoimintaa on Luikonlahdessa ja Maarianvaarassa.

Sivakan lava

Sivakan lava Kaavin Sivakkavaarassa on yksi Suomen vanhimmista yhä toimivista tanssilavoista. Lavan historia on lähes 100-vuotinen.[60] Eräiden tietolähteiden mukaan tansseja on pidetty Sivakan lavalla jo vuonna 1907.[61]

Iloharju

Iloharjun urheilutalo kirkonkylällä on alueen tunnetuimpia huvittelupaikkoja. Iloharjun kulta-aikaa elettiin 1970- ja 1980-luvuilla.[62] Muusikko Juice Leskinen teki tuolloin kappaleen ”Tango Iloharjulla soi”.[63]

1980-luvulla Kaavilla konsertoivat myös ulkomaiset yhtyeet kuten yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye W.A.S.P., tanskalainen rock-yhtye D-A-D, englantilainen heavy metal -yhtye Girlschool sekä brittiläinen punk-yhtye UK Subs. Viime vuosina tanssi-iltoja on järjestetty harvakseltaan.[64][65]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla mikkeljsoppa eli keitto lampaasta, mykyistä ja ohraryynimakkaroista sekä pannukakku.[66]

Virkistys, liikunta ja urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiretkeily ja kalastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikkojoen melontareitti (50 km) mutkittelee pääosin erämaatunnelmissa koskesta toiseen. Vaikkojoki on myös tunnettu kalapaikka. Istukaslajeina siellä ovat kirjolohi ja harjus. Luontaisia saalislajeja ovat taimen, säynävä sekä harjus.[67] Vaikkojoen varressa voi patikoida ja hiihtää omia reittejä pitkin. Alueen luonto on monin paikoin suojeltua.

Kaavinjärvellä ja Rikkavedellä voi veneilyn ja melonnan ohella myös kalastaa. Vesillä liikkujien käytössä on useita satamia.

Kaavinkoski yhdistää Kaavinjärven ja Rikkaveden.
  • Kaavin vierasvenesatama sijaitsee Kirkkoselän Lukkarinlahdessa Kaavinjärven pohjoispäässä. Satamassa on veneluiska, telaranta, vesipiste, WC-jätepiste sekä vieraslaituri peräpoijuilla ja sivukiinnitysmahdollisuudella.[68]
  • Luikonlahden retkisatama sijaitsee Rikkaveden pohjoisosassa Luikonlahden pohjukassa lahden länsirannalla. Luikonlahden kyläkeskus on noin 500 metriä satamasta länteen.[68]
  • Melttusvirran retkisatama sijaitsee Kaavinjärven itäosassa pohjoiseen pistävän Ronkalanlahden pohjukassa. Melttusvirran silta (maantie 573 Kaavilta Outokumpuun) on sataman läheisyydessä. Retkisatamassa on nuotiokatos, käymälä, jätepiste, kelluva betoniponttonilaituri peräpoijuineen, veneluiska, telaranta sekä uimaranta pukukoppeineen.[68]
  • Kaavinkosken retkisatama sijaitsee Kaavinkosken länsirannalla. Satamassa on laiturin lisäksi mm. poijupaikkoja, veneenlaskupaikka, uimaranta, kota, jätepiste, käymälä ja pysäköintipaikka autoille.[68]
  • Mönkkössaaren rantautumispaikka sijaitsee Kaavinjärven pohjoispäässä. Saaressa on grillikatos ja puuvarasto sekä WC.[69]

Luontopolut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kortteisessa on noin 10 kilometriä pitkä perinnepolku. Mäntyjärvellä on kaksi kyläpolkua: Harjas-Matin polku (5,5 km) ja Leppäkertun kierros (2,5 km). Harjas-Matin polku on kyläpolku, joka esittelee kylän asutushistoriaa, geologiaa, kasvillisuutta sekä metsästys- ja marjastusmaita. Leppäkertun kierros on lapsiperheille suunniteltu polku.

Telkkämäen kaskiperinnetilalla on kaksi luontopolkua: Laitumen kierto (0,9 km) ja Rietulan kierto (1,9 km). Polut esittelevät kaskeamisen vaikutuksista luontoon.[68]

Liikuntapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkonkylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoharjun ja Iloharjun välisessä maastossa on valaistu 5 kilometrin mittainen kuntorata. Talvisin alueella on kunnan hoitama valaistu hiihtolatu (5 km). Latureittejä on myös vierasvenesataman läheisyydessä (n. 2 km) ja Paanalansuolla (n. 5 km). Laduilla voi hiihtää sekä perinteisellä että vapaalla tyylillä. Sääolosuhteiden salliessa kunnan hoitamia latureittejä on myös Kaavinjärven jäällä. Kaskenkierto-latu (10 km) kulkee kirkonkylältä Rasimäkeen. Latureitille on yhteys kirkonkylän valaistulta ladulta.

Koulukeskuksen läheisyydessä on pienpelialue, jossa on talvisin jääkiekkokaukalo. Kesäisin siellä on tenniskenttä. Kirkonkylältä löytyvät myös sulkapallokenttä, yleisurheilukenttä sekä kaksi beachvolley-kenttää.

Kirkonkylän yleinen uimaranta on Kaavinjärven pohjoispäässä. Sen kunnossapidosta vastaa Kaavin kunnan liikuntatoimi. Alueen peruskorjaus valmistui vuonna 2012. Rannalla on leikkipaikkoja ja kiikkuja, kuntoiluvälineitä, beachvolley-kenttä sekä pukukopit ja WC:t. Alueella on mahdollisuus myös talviuintiin.[70]

Muut kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kunta pitää kunnossa hiihtolatuja myös sivukylillä. Perinteisen tyylin latuja on Luikonlahdessa (3 km valaistu latu), Mäntyjärvellä (6 km), Rasimäessä (5 km valaistu latu) ja Vehkalahdessa (3 km valaistu latu). Maarianrinteiden laskettelukeskuksen läheisyydessä on hiihtokeskuksen hoitamia hiihtolatuja.

Luikonlahden ja Kortteisen kouluilla on lähiliikuntapaikat jääkiekkokaukaloineen. Maarianvaaran koululla on jääkiekkokaukalo.

Yleisiä uimarantoja on Luotosella, Luikonlahdessa, Maarianvaaran Somparannassa, Melttusella, Mäntyjärvellä, Retusen Hallalahdessa sekä Pieni-Kortteisen rannalla Säynevirrassa.

Kortteisessa on suunnistajille kiintorastiverkosto.[70]

Liikunta- ja urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavilaisia liikunta- ja urheiluseuroja ovat Judoseura Koshado ry ja Kaavin Kaiku ry. Judoseura Koshadon toiminnassa painottuu judon ohella kuntourheilu.[71] Kaavin Kaiulla on hiihto-, jääkiekko-, lentopallo-, salibandy-, sulkapallo- ja yleisurheilujaostot[72]

Koillis-Savon Tanssijat ry järjestää lavatanssiharjoituksia kirkonkylällä. Viikonloppukurssit kuuluvat myös seuran toimintaan.[73]

Liikenneyhteyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin kautta kulkevia maanteitä:

Tietilastoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantiet kunnan alueella (vuonna 2014):

Keskimääräinen vuorokausiliikenne (vuonna 2014):

  • seututiet: 780 autoa/vuorokausi
    • vilkkain tieosuus on Kaavin kirkonkylän kohdalla, jossa keskimääräinen liikennemäärä on 2 900 ajoneuvoa vuorokaudessa.[38]
  • yhdystiet: 132 autoa/vuorokausi[74]

Liikennesuorite (vuonna 2014):

  • 25 miljoonaa autokilometriä[74]

Maanteiden päällyste (vuonna 2014):

  • 23 km kestopäällyste
  • 86 km öljysora (tai vastaava)
  • 77 km sora[74]

Kevyen liikenteen väyliä on kirkonkylällä ja Luikonlahdessa.[38]

Maanteitä on valaistu kirkonkylän lisäksi Luikonlahdessa, Maarianvaarassa, Kortteisessa, Rasimäessä ja Sivakkavaarassa.[38]

Kaavin kunnan alueella tapahtui vuosina 2007–2011 yhteensä 110 liikenneonnettomuutta. Onnettomuuksissa loukkaantui 23 ja kuoli yksi henkilö. Eniten onnettomuuksia tapahtui maantiellä 573. Kunnan alueella tapahtuneista poliisin tietoon tulleista liikenneonnettomuuksista yhteiskunnalle aiheutuneet kustannukset olivat keskimäärin 1,9 miljoonaa euroa vuodessa. Vuosina 2007–2011 kunnan alueen teillä tapahtui 20 hirvi- ja peuraonnettomuutta sekä 3 muuta eläinonnettomuutta.[38]

Kelikamerat

Etäisyyksiä kirkonkylältä lähimmille valtateille:

Etäisyyksiä Kaavin kirkonkylältä

Taksitiheys

  • 260 asukasta / taksi[75]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensihoitopalvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensihoitopalveluja Kaavilla tuottaa Pohjois-Savon Sairaanhoitopiiri, KYS Ensihoitokeskus. Kaavilla ei enää sijaitse omaa ensihoitoyksikköä, vaan lähin ambulanssi tulee Juankoskelta tai Tuusniemeltä.

Koulutus ja kirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavilla on yksi alakoulu (Kaavin koulu).[76] Kaavin yläkoulu yhdistyi Juankosken yläkouluun 2010, jonka jälkeen vuosiluokkien 7–9 opetusta annettiin Juankoskella muutaman vuoden ajan. 1.8.2015 alkaen Kaavin yläkouluopetus on kuulunut hallinnollisesti Tuusniemen kunnan organisaatioon ja opetusta on annettu Tuusniemen yhtenäiskoulussa.[77]

Kaavin kirjasto palvelee Kirkonkylän koulun naapurissa sijaitsevan toimipisteensä, usean kunnan yhteisen kirjastoauton ja verkkokirjaston välityksellä.[78][79]

Kaavi kuuluu Kuopion kansalaisopiston Koillis-Savon alueopiston toimialueeseen.

Ystävyyskuntia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja kaavilaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavilla syntyneitä tai asuneita tunnettuja henkilöitä ovat muun muassa:

Paikallislehti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavilla ilmestyy paikallislehti Koillis-Savo. Lehden levikkialueen muodostavat Kaavin ja Tuusniemen kunnat sekä Kuopion kaupunkiin kuuluvat Juankosken ja Riistaveden alueet. Koillis-Savon levikki on 5 658 kappaletta (2012). Lukijoita lehdellä on noin 17 000. Lehden päätoimittaja (1.9.2017 alkaen) on Minna-Liisa Mathalt.[81][82][83]

Koillis-Savo muuttui kaksipäiväisestä yksipäiväiseksi vuoden 2014 alussa: lehti ilmestyy torstaisin.[84]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Timanttinen Kaavi – kaikkien ulottuvilla 10.9.2007. Kaavin kunta. Viitattu 31.10.2007.
  2. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  3. ↑ a b Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. ↑ Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  6. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  7. ↑ a b Pekka Moliis: Harri Korhonen äänivyöryllä Kaavin kunnanjohtajaksi Kuntalehti. 28.6.2022. Viitattu 13.9.2022.
  8. ↑ a b Yle - Tulospalvelu - Kaavi - Savo-Karjalan vaalipiiri - Kuntavaalit 2021 Yle.fi. Viitattu 14.8.2021.
  9. ↑ a b Genimap: Luonnonharrastajan Suomi -karttakirja, s. 49–51. Vantaa: Genimap Oy, 2002. ISBN 978-951-593-789-2.
  10. ↑ a b c d Kallinen, Riitta-Liisa: Kaavilla tutkitut suot ja niiden turvevarat, Osa 2 2004. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 16.11.2013.
  11. ↑ Suomen kunnat JärviWiki. Viitattu 7.1.2013.
  12. ↑ a b c d Mia Tiljander, Patrick Hublin, Arto Hyvönen, Jari Hyvärinen, Jouko Kohvakka, Ari Lyytikäinen, Mikko Rummukainen, Marjatta Strengell, Aarno Särkioja, Ritva Britschgi: Pohjavedensuojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen, Pohjois-Savon loppuraportti. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 4 / 2007. Helsinki: Pohjois-Savon ympäristökeskus, 2007. ISBN 978-952-11-2832-5.
  13. ↑ Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 7.1.2013.
  14. ↑ Geological Survey of Finland, Copper in Finland, Luikonlahti – Copper Database 6.6.2011 (päivitys). The Geological Survey of Finland (GTK). Viitattu 27.3.2013.
  15. ↑ Markku Saksa: Diamond rush expected in Finnish Karelia 26.2.2006. Helsingin Sanomat, International Edition, Business & Finance. Viitattu 6.2.2014.
  16. ↑ Hytönen, Kai: Suomen mineraalit (pdf) 1999. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 27.3.2013.
  17. ↑ Kaavilla tehtiin maapallon ensimmäinen haapalaiitti-löytö. Koillis-Savo, 7.3.2013, s. 9.
  18. ↑ Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 190.
  19. ↑ Serpentiinihanke Pohjois-Savon ELY-keskus. Viitattu 10.2.2013.
  20. ↑ Koillis-Savo, 9.8.2012
  21. ↑ Kaasinen, Anna: Haavanlimijäkälän tärkein esiintymä Kaavilla. Koillis-Savo, 14.1.2016.
  22. ↑ Ilmatieteen laitoksen lopetetut havaintoasemat Ilmatieteen laitos. Viitattu 8.1.2013.
  23. ↑ Vuositilastot, Suurimmat vuosisademäärät vuodesta 1900 lähtien 2.1.2013 (alustava). Ilmatieteen laitos. Viitattu 8.1.2013.
  24. ↑ Lumitilastot, Talven suurin lumensyvyys 1971 alkaen Ilmatieteen laitos. Viitattu 8.1.2013.
  25. ↑ Pohjois-Savon vuoden kylät Pohjois-Savon Kylät ry. Viitattu 12.12.2012.
  26. ↑ Anu Vehviläinen: Kaavi 140 v anuvehvilainen.fi. 2015. Viitattu 12.10.2018.
  27. ↑ Kaavin kirkot vuodesta 1671 Kuopion seurakunnat. Viitattu 12.10.2018.
  28. ↑ Kunnanjohtaja Harri Korhonen aloittanut 1.9. 7.9.2022. Kaavin kunta. Viitattu 13.9.2022.
  29. ↑ Kaavin kunta, Yritykset kaavi.fi. Viitattu 14.8.2021.
  30. ↑ a b c d e f Tilastokeskus: Kuntien avainluvut - Kaavi Tilastokeskus. Viitattu 14.8.2021.
  31. ↑ a b c d e Kuntien ja maakuntien avainlukuja (xlsx) 23.6.2021. Pohjois-Savon liitto. Viitattu 19.8.2021.
  32. ↑ Kaavi - tekemistä, työtä, timantteja kaavi.fi. Viitattu 14.8.2021.
  33. ↑ Kylylahden kupariprojekti (pdf) 20.9.2011. Polvijärven kunta. Viitattu 16.10.2012.
  34. ↑ Kari Manninen: Ruotsalaisostaja tutustui Kylylahden kaivokseen 7.10.2014. Savon Sanomat. Viitattu 11.10.2014.
  35. ↑ Kylylahti Copper Oy, Luikonlahden rikastamon rikastuskapasiteetin lisääminen, Ympäristövaikutusten arviointiohjelma (pdf) Altona Mining Limited. Viitattu 16.10.2012.
  36. ↑ Vuoden parhaat yrittäjäyhdistykset Kaavilla, Suomussalmella, Lopella ja Vaasassa – Suomen Kunto- ja Terveysliikuntakeskusten Yhdistys paras toimialajärjestö 2.2.2014. Suomen Yrittäjät. Viitattu 8.2.2014.
  37. ↑ Väestörekisterikeskus: Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 31.12.2013. Väestörekisterikeskus. Viitattu 27.1.2014.
  38. ↑ a b c d e Väestörekisterikeskus: Kuopion seudun liikenneturvallisuussuunnitelma: Kaavi (pdf) Raportteja 69 / 2013. elokuu 2013. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 27.1.2014.
  39. ↑ Kuntien avainluvut Tilastokeskus - Tietoa alueittain. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  40. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 29.1.2018.
  41. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  42. ↑ Pohjois-Savon aluerakenne, Selvitys Pohjois-Savon aluerakenteen kehityksestä 2000-luvulla (pdf) 15.6.2020. Pohjois-Savon liitto. Viitattu 15.8.2021.
  43. ↑ Tilastokeskus, Kuntatiedot, Kaavi (2013)
  44. ↑ Pohjois-Savon liitto: Kesämökit Pohjois-Savossa v. 1970–2012 (pdf) Pohjois-Savon liitto. Viitattu 28.12.2013.
  45. ↑ a b Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  46. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  47. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/kuopion-ortodoksinen-seurakunta
  48. ↑ a b c d e f Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 146. Helsinki: Karttakeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  49. ↑ Alpo Räisänen: Saamelaisjäljet Kuusamon ja Posion paikannimistössä (pdf) Virittäjä. 3 / 2005. Kotikielen Seura. Viitattu 1.1.2015.
  50. ↑ Luikonlahden koulu päivitetty 31.7.2012. Kaavin kunta. Viitattu 22.11.2012.
  51. ↑ Telkkämäen perinnetila Metsähallitus. Viitattu 16.10.2012.
  52. ↑ Juutilan vanha valimo Kaavin kunta. Viitattu 16.10.2012.
  53. ↑ Vaikkojoki vaikko.net. Viitattu 16.10.2012.
  54. ↑ Ulkoilureitistöt Kaavin kunta. Viitattu 19.8.2021.
  55. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys, osa 2. Pohjois-Savon liiton julkaisu A:66. Kuopio: Pohjois-Savon liitto, 2011. ISBN 952-5759-28-0.
  56. ↑ Kotiseutumuseo Eloaitta Kaavin kunta, kaavi.fi. Viitattu 28.8.2019.
  57. ↑ Luikonlahti, Ympäristövaikutusten arviointiselostus, osa 4 - Ymparisto ymparisto.fi. Viitattu 29.4.2016.
  58. ↑ Tenhunen, Asta: Luikonlahden vanha koulurakennus vaurioitui tulipalossa Savon Sanomat. 25.4.2016. Viitattu 29.4.2016.
  59. ↑ Kaasinen, Anna: Luikonlahden koulupalo oli tuhopoltto. Koillis-Savo, 9.6.2016, s. 1.
  60. ↑ Sivakan lavalla vaalitaan tanssiperinteitä Yle. Viitattu 12.11.2012.
  61. ↑ Koillis-Savo, 26.6.2014, s. 4.
  62. ↑ Kaavin Kaiku; Historia kaavinkaiku.com. Viitattu 6.12.2012.
  63. ↑ Luettelo Juice Leskisen kappaleista
  64. ↑ W.A.S.P.
  65. ↑ U.K. Subs: 5 December: Gig in Kaavi, Finland U.K. Subs, Time & Matter. Viitattu 16.11.2013.
  66. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 137. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  67. ↑ Juojärven- Rikkaveden Yhteislupa-alue Kalapaikka.net. Viitattu 20.1.2013.
  68. ↑ a b c d e Pohjois-Savon liitto: Pohjois-Savon retkeilykartat infokartta.fi. Viitattu 20.1.2013.
  69. ↑ Kaavin kunta: Kaavin kunta, Liikuntapalvelut 9.1.2013. Kaavin kunta. Viitattu 20.1.2013.
  70. ↑ a b Liikunta Kaavin kunta. Viitattu 20.1.2013.
  71. ↑ Judoseura Koshado ry Kaavin kunta. Viitattu 16.10.2012.
  72. ↑ Kaavin Kaiku kaavinkaiku.com. Viitattu 16.10.2012.
  73. ↑ Koillis-Savon Tanssijat ry. koillissavontanssijat.nettisivu.org. Viitattu 12.11.2012.
  74. ↑ a b c d Pohjois-Savon liitto: Tietilaston kuntatietoja v. 2014 (pdf) Pohjois-Savon liitto. Viitattu 6.3.2016.
  75. ↑ Alkuvuosi tuottaa takseille takkuisen tilin. Savon Sanomat, 1.2.2013, s. 4.
  76. ↑ Kaavin kunta, Kirkonkylän koulu
  77. ↑ Kaavin kunta: yläkoulu
  78. ↑ Kaavin lähikirjasto (Kirjastohakemisto) kirjastot.fi. Viitattu 18.2.2021.
  79. ↑ Riitta Tukiainen ja Ilpo Kasanen: Juankoski, Kaavi, Nilsiä ja Tuusniemi. Koillisessa Savossa ajetaan neljän kunnan yhteisellä autolla (uutisen jälkeen Juankoski ja Nilsiä ovat liittyneet osaksi Kuopiota) 2008. kirjastot.fi. Viitattu 18.2.2021.
  80. ↑ Suomen kuntien ystävyyskunnat Virossa 15.9.2008. Suomen Tallinnan suurlähetystö. Viitattu 20.12.2012.
  81. ↑ Minna-Liisa Mathalt myös Koillis-Savon päätoimittajaksi
  82. ↑ Koillis-Savo: Mediatiedot 2013 1.1.2013. Koillis-Savo. Viitattu 28.12.2013.
  83. ↑ Koillis-Savo: Levikkialue 28.12.2013. Koillis-Savo. Viitattu 28.12.2013.
  84. ↑ Koillis-Savon ilmestymispäivät 2014 (pdf) Koillis-Savo. Viitattu 28.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frangén, Paavo: Vaskisammon tarina. Kirjapaino Oy Maakunta, 1988. ISBN 951-99934-8-7.
  • Koivistoinen, Jaana: Koulupiirini vaaroilla, Onnivaaran-Rovevaaran kyläkirja. Jyväskylä: Kaavin kansalaisopiston historiapiiri, 1997. ISBN 952-90-8829-9.
  • Leskelä, Hilkka: Kaskenviertäjien ja kivenraivaajien Kaavi. Jyväskylä: H Leskelä, 1998. ISBN 952-910-451-0.
  • Leskelä, Hilkka: Luikonlahti ennen ja nyt. Juankoski: Luikonlahden kylätoimikunta ja perinnepiiri, 1994. ISBN 952-90-5143-3.
  • Leskelä, Sulo: Opin sauna: Luikonlahden koulu 1902–1992. Luikonlahden perinnepiiri ja Luikonlahden kylätoimikunta, 1992. ISBN 978-952-90-3873-9.
  • Maarianvaaran kotiseutupiiri: Maarianvaara: Elämää ja tarinoita vuosisatojen varrelta. Jyväskylä: Maarianvaaran kotiseutupiiri, 2000. ISBN 978-952-91-1713-2.
  • Mustonen, Eino: Elettiinpä ennenkin. Joensuu: Luikonlahden perinnepiiri, 1991. ISBN 978-952-90-3045-2.
  • Tuomi, Maija-Liisa: Suur-Liperin historia. Joensuu: Kirjapaino Oy Maakunta, 1984. ISBN 978-951-99586-2-2.
  • Wallius, Ossi: Kaavi. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1987. ISBN 978-951-657-215-4. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi)
  • Wallius, Ossi: Kaavi 2010–2011. Juankoski: Media Wallius, 2011. ISBN 978-952-671-447-9. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi)
  • Wallius, Ossi: Kaavi: Koillis-Savon jalokivi. Kuopio: MediaWallius, 1995. ISBN 978-951-842-164-1. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaavi&oldid=22039427”