Eräjärvi
| Eräjärvi | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Orivesi |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Eräjärven kirkko elokuussa 2020 |
|
| Lääni | Hämeen lääni |
| Maakunta | Pirkanmaan maakunta |
| Kuntanumero | 048 |
| Hallinnollinen keskus | Eräjärvi |
| Perustettu | 1870 |
| Liitetty | 1973 |
| – liitoskunnat |
Orivesi Eräjärvi |
| – syntynyt kunta | Orivesi |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1972) |
| – maa | 105,7 km² |
| Väkiluku |
1 404 [2] (31.12.1972) |
| – väestötiheys | 14,35 as./km² |
Eräjärvi on entinen Suomen kunta Pirkanmaalla. Eräjärvi liittyi Oriveteen vuonna 1973. Sen naapurikunnat olivat Orivesi, Kuhmalahti, Längelmäki ja Sahalahti.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Längelmäveden ja Eräjärven rannoilta on löydetty useita kivikaudelta peräisin olevia esineitä, enimmäkseen erilaisia talttoja ja niiden palasia. Pysyvä asutus syntyi Eräjärvelle Kangasalta käsin. Vuoden 1540 maakirjan mukaan Eräjärvellä oli 12 veroa maksavaa taloa. Seudun suurin maatila on ollut Vetterkullan kartano, joka on 1700-luvulta lähtien ollut useiden aatelissukujen hallussa.[3]
Längelmäveden Eräpyhän niemellä sijaitsee kiviraunio, niin sanottu Nunnankirkko. Paikalle on Eräjärven kirkonkylästä matkaa liki kymmenen kilometriä, ja se on helpoimmin tavoitettavissa veneellä. Nunnankirkko on paikkakuntalaisten antama nimi niemen kärjessä olevalle kivirakennelmalle, joka on pyöreistä kivistä muinoin koottu merkkipaikka. Paikkaa 1900-luvun alkuvuosina tutkinut historioitsija Hjalmar Appelgren-Kivalo on arvellut, että siellä käyneet eränkävijät ovat uhranneet metsän ja veden haltijoille saadakseen hyvän saaliin tai kiitokseksi siitä. Nimen loppuosa "pyhä" voi viitata tärkeään rajapaikkaan, ja Eräpyhä merkinnee siten Satakunnan ja Hämeen eräalueiden välistä rajaa. Eräpyhän kallionhuippu ulottuu 159 metrin korkeuteen merenpinnasta ja se on jo kauan ollut tunnettu näköalapaikka. Lehtisaaresta puolestaan on löydetty iältään määrittelemätön lapinraunio.[3]
Eräjärvi tuli Oriveden saarnahuonekunnaksi vuonna 1687, jolloin myös valmistui ensimmäinen saarnahuone. Oman papin Eräjärvi sai vuonna 1751. Eräjärvestä tuli Oriveden kappeliseurakunta vuonna 1785 ja itsenäinen seurakunta vuonna 1914. Eräjärven puukirkko rakennettiin Mats Åkergrenin johdolla vuonna 1821.[3]
Eräjärven vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1962. [4]
Eräjärvelle asutettiin jatkosodan jälkeen Kivennavan siirtoväkeä. [5]
Eräjärvi nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tällä hetkellä Eräjärvellä on noin 900 asukasta. Kesäisin väkiluku kaksinkertaistuu kesäasukkaiden myötä. Suurimmillaan väkiluku oli vuonna 1950, jolloin asukkaita oli 2136.
Eräjärvellä julkaistaan omaa kylälehteä, Purkiaista, kerran viikossa.
Kylällä toimii mm. 2000-luvun alussa rakennetut kyläkoulu ja kirjasto sekä kauppa (Sale).
Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräjärvi sijaitsee Pirkanmaalla Längelmäveteen kuuluvien Enonselän ja Ristiselän itärannalla. Paikkakunnan keskellä oleva järvi on antanut nimensä sitä ympäröiville alueille. Nimi Eräjärvi viittaa seudun historiaan pirkkalaisten eränkäyntialueena vesistöreitin varrella. Pyhäjärvestä pääsee vesitse Kangasalan nykyisen kirkon seutuville, mistä Längelmävettä pitkin on yhteys Eräjärvelle. Kirkonkylä sijaitsee kaakkoon Oriveden kaupungin keskustasta. Sen halkaisee yhdystie 3260, jota pitkin kaupungin keskustaan kertyy matkaa 19 kilometriä ja Kuhmalahden kirkonkylään 10 kilometriä. Tampereelle on Oriveden kautta 60 kilometriä.[3]
Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräpyhä, Eräjärvi (kirkonkylä), Hietalahti, Hirtolahti, Järvenpää, Kallio, Kauppila, Koivumäki, Koppala, Kortelahti, Kotiniemi, Kuivanen, Leväslahti, Peltomaa, Perhontausta, Rantala, Rekola, Retuta, Rönni, Sinijärvenkulma, Tiensivu, Uiherla, Vedentausta, Vetterkulla, Vihasjärvi
Vuosien 1960 ja 1970 taajamarajauksissa Eräjärven ainoa taajama oli kirkonkylä, jossa oli 244 asukasta vuonna 1960 ja 229 asukasta vuonna 1970. Sitä ei enää nykyään lasketa taajamaksi.[6]
Maasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräjärven maasto on kumpuilevaa, metsät ovat hyvälaatuisia seka- ja kuusimetsiä, jotka ovat pääosin yksityisten omistuksessa. Pinta-alasta noin viidennes on viljelysmaata. Eräjärven pellot ovat olleet hyviä viljelysmaita, joita kivisyyskään ei ole suuresti haitannut. Alueen huomattavia liuske- ja graniittiesiintymiä on hyödynnetty jo vuosikymmeniä ja se onkin tarjonnut työtä ja toimeentuloa useille perheille. Paikkakunnan vaihtelevasta maaperästä on löydetty harvinaisiakin mineraaleja. Alueen keskiosassa esiintyy runsaasti harmaata graniittia, joka paikoin on karkearakeista eli pegmattia. Pohjoisessa kulkee liuskekivivyöhyke eli fylliittialue ja etelässä on kiillegneissiä.
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työikäisestä väestöstä suurin osa työskentelee Eräjärven alueella. Eräjärvellä sijaitsevista työpaikoista kaksi kolmasosaa on alkutuotannossa, neljännes jalostuksessa ja vajaa kymmenesosa palvelualalla. Huomattavan moni eräjärveläinen käy Oriveden ulkopuolella työssä (mm. Tampereella ja Sahalahdella). Näiden henkilöiden määrä on selvästi suurempi kuin Oriveden keskustassa käyvien lukumäärä. Eräjärven koulussa oppilaita on yhteensä 65.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Eräjärven väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräjärven Työväen näyttämö ry. toimii aktiivisesti ja vuosittain nähdäänkin peräti kaksi ensi-iltaa. Ensimmäinen alkuvuodesta Tupateatterissa Eräjärven Seuratalolla, toinen kesällä Rönnin kesäteatterissa. Näyttelijäryhmässä näyttelee eri ikäisiä paikallisia, ja lähialueilta tulevia teatteriharrastajia. Ohjaajina Eräjärven teattereissa viime vuosina ovat toimineet mm. Perttu Pesä sekä Jarmo Skön.[8]
Rönnin Huvikeskuksessa on tanssittu tansseja jo vuodesta 1949 lähtien. Tanssiperinne jatkuu yhä, kesäisin tansseja on joka lauantai. Rönnillä käy esiintymässä joka kesä lukuisia Suomen eturivin iskelmäartisteja. Rönnillä järjestetään myös paljon muita tapahtumia kesän aikana.[9]
Kotiseutuyhdistys Eräjärvi-Seura ry on monipuolinen ja aktiivinen toimija eräjärveläisen ja orivesiläisen kulttuuriperinnön ylläpitäjänä. Eräjärvi-seura ry on rekisteröity vuonna 1974.[10] Osana toimintaansa se muun muassa tallentaa aluetta koskevaa muistitietoa, ylläpitää Eräjärven kivimuseota ja järjestää talkoita rakennusperinnön vaalimiseksi. Seura on kunnostanut testamenttilahjoituksena saamansa Rosellin talon rakennuksia kotiseutumuseon tiloiksi. Vuonna 2023 Eräjärvi-Seura ry palkittiin Pirkanmaan kulttuuriympäristöpalkinnolla pirkanmaalaisen kulttuuriympäristön hyväksi tekemästään työstä. Palkinnon myöntänyt Pirkanmaan maakuntamuseo toi myöntämisperusteina esiin Eräjärvi-Seuran Rosellin talon korjausprojektissa esiin tulleet korjausrakentamisen taidot, museokokoelmista ja pihapiiristä huolehtimisen sekä oman yhteisön arvostuksen. Seuran toiminnan katsottiin nojaavan kannustettavalla tavalla kulttuuriperinnön sukupolvia yhdistävään siteeseen, kotiseuturakkauteen sekä talkoohenkeen. [11][12]
Merkittäviä tapahtumia Eräjärvellä ovat muun muassa Eräjärven markkinat ja tuhansia ihmisiä keräävä Rönnin Juhannus.
Kuuluisia eräjärveläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jussi Lehtinen (1883–1937), kansanedustaja
- Matti Tanila, MM-kynnöistä hopeaa 1994, SM-kyntömestari
- Jukka Tilsa (s. 1961), sarjakuvapiirtäjä
- Mats Åkergren (1752–1839), kirkonrakentaja
Julkisia tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräjärvi valittiin Pirkanmaan vuoden kyläksi 2000.
Eräjärvi-seura ry palkittiin Pirkanmaan kulttuuriympäristöpalkinnolla vuonna 2023.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1972 (PDF) (sivu 20) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ Väestönmuutokset 1972 (PDF) (sivut 26–27) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, kuntaosion s. 142–144. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 135. Otava 1967, Helsinki.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Eräjärven Työväen Näyttämö erajarventeatterit.net. Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 28.5.2014.
- ↑ Rönnin huvikeskus ronninlava.com.
- ↑ Eräjärvi-Seura ry Eräjärvi-Seura ry. Viitattu 6.9.2023.
- ↑ Pirkanmaan kulttuuriympäristöpalkinto Eräjärvi-Seura ry:lle Orivesi. 5.9.2023. Viitattu 6.9.2023.
- ↑ a b Pirkanmaan kulttuuriympäristöpalkinto 2023 jaetaan tiistaina 5.9. [Tampereen kaupunki - Ajankohtaista] www.tampere.fi. 5.9.2023. Viitattu 6.9.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nunnankirkko ja Eräpyhä esiteltynä Retkipaikka.fi -palvelussa
- Suomenmaa 1 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1967, Porvoo (kuntaesittelyosio ss. 140-143).
- http://www.erajarvi.net
| ||||||||||