Alahärmä

Alahärmä
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kauhava
vaakuna	sijainti
Sijainti	63°14′40″N, 022°51′20″E
Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Härmänmaan seutukunta
Kuntanumero	004
Hallinnollinen keskus	Alahärmän kirkonkylä
Perustettu	1867
Liitetty	2009
– liitoskunnat	Kauhava Kortesjärvi Ylihärmä Alahärmä
– syntynyt kunta	Kauhava
Pinta-ala	353,65 km²  (1.1.2008)
– maa	351,32 km²
– sisävesi	2,33 km²
Väkiluku	4 661   (31.12.2008)
– väestötiheys	13,27 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma	2007
– 0–14-v.	17,7 %
– 15–64-v.	62,1 %
– yli 64-v.	20,2 %
Infobox OK

Alahärmä on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluvassa Härmänmaan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Se yhdistyi Kauhavan, Kortesjärven ja Ylihärmän kanssa uudeksi Kauhavaksi vuonna 2009.

Vuoden 2008 lopussa Alahärmän asukasluku oli 4 661 ja pinta-ala 353,65 neliökilometriä. Alahärmän naapurikunnat olivat Kauhava, Kortesjärvi, Oravainen, Uusikaarlepyy, Vöyri-Maksamaa (vuoteen 2006 asti vanha Vöyri) ja Ylihärmä. Vuoteen 1975 saakka naapurikuntia olivat myös Uuteenkaarlepyyhyn liitetyt Jepua ja Munsala.

Alahärmä sijoittui Suomen kunnista aakkosjärjestyksessä ensimmäiseksi vuodesta 1972 (jolloin Ahlainen liitettiin Poriin) vuoteen 2007 asti (jolloin Toijala ja Viiala yhdistettiin Akaaksi).

Nimen synty

Ylihärmän ja Alahärmän seutu on tunnettu Vuohiluomana, Naarasluomana ja myöhemmin Härmänä. Pitäjänjaon yhteydessä otettiin käyttöön nimet Ylihärmä ja Alahärmä.

Historia

Alahärmän keskustaa.

Alahärmän esihistorialliset löydöt ovat peräisin kivikauden lopulta. Tunnetuin löydöistä on Heikkilän kylästä löytynyt eläimenpääase. Alueelta on löytynyt lukuisia hiidenkiukaita. Härmän varhaisin asukas oli Heikki Maunonpoika Härmä, joka rakensi seudun ensimmäisen talon vuonna 1537. Maskusta lähteneen Härmän asuinpaikkaa vasten rakentui myöhemmin Alahärmän kirkko.

Vuonna 1582 Härmään muutti nuijamiesten johtajiin kuulunut Pentti Piri, joka myöhemmin vangittiin ja mestattiin. Asukkaita muutti myös Satakunnasta, Hämeestä, Savosta ja ruotsinkieliseltä rannikolta. 1600-luvulla Alahärmästä tuli yksi alueen suurimmista karjakylistä. Asutuksen vakiintumista edisti tervatalous.

Härmän alue tunnettiin alkujaan Vuohiluoman ja Naarasluoman alueena, joka kuului Lapuan emäpitäjään. Alueen 19 taloa perustivat oman kirkon vuonna 1675 ja ensimmäinen pappi saatiin kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1683 Härmä sai kappelin oikeudet Heikki Maunonpoika Vakkurin ansiosta. Kappelin itsenäistyminen johti vakaviin kiistoihin erityisesti pitäjän jakoa vastustaneen Lapuan kirkkoherran kanssa. 1600-luvun ajan alueen väkiluku pysyi alle 200:n. Kun Ylihärmän saarnahuonekunta perustettiin vuonna 1786, pitäjän vanhempi osa sai nimen Alahärmä.

Kartta nykyisen Kauhavan alueen kuntaliitoksista. Alahärmään liitettiin alueita mm. Vöyristä, Oravaisista, Munsalasta ja Uudestakaarlepyystä.

Alahärmän väkiluku alkoi nousta 1700-luvun jälkipuoliskolla, niin että vuonna 1805 pitäjässä asui yli 2400 asukasta. Alahärmän seurakunta perustettiin vuonna 1859 ja kunta vuonna 1867. Metsien vähennyttyä tervataloudesta luovuttiin 1700-luvun lopulla ja seudun pääelinkeinoksi nousi suoviljely. 1800-luvun kydönpoltto loi alahärmäläiselle kulttuurimaisemalle tyypillisen avaran peltolakeuden.

1800-luvun vaihteessa Alahärmä oli keskeinen pitäjä puukkojunkkarikulttuurissa. Härmän häjyt, eli alahärmäläinen Antti Isotalo yhdessä Antti Rannanjärven kanssa, loivat seudulle väkivallan, pelon ja piittaamattomuuden ilmapiirin, joka ilmeni usein tappoina. Häjyjen vallan taitekohta oli 1860-luvulla, jolloin Adolf Hägglund saattoi puukkojunkkarien johtomiehet vastuuseen teoistaan. Väkivallanteot saavuttivat huippunsa kuitenkin vasta 1880-luvulla.

Puukkojunkkariutta hillitsi voimakkaasti herännäisyys, jonka ensimmäinen huomattava edustaja Alahärmässä oli Jaakko Wallenberg. Wallenberg perusti 1700-luvun lopulla böhmeläisen uskonsuunnan. Laajamittaisen herätystyön aloitti kuitenkin vasta Niilo Kustaa Malmberg ja hänen työtään jatkoi A. W. Ingman, jota voidaan pitää Alahärmän varsinaisena herättäjänä. Syyskuussa 1895 evankeliset papit ja maallikot kokoontuivat Alahärmään käsittelemään opillisia erimielisyyksiä.

Alahärmästä oli kotoisin myös tunnettu Hakolan kirkonrakentajasuku, jonka merkittävin edustaja oli Antti Hakola. Hakola rakensi yhdessä veljensä Matin kanssa Alahärmän vuonna 1752 valmistuneen ja tulipalossa vuonna 1898 tuhoutuneen Alahärmän vanhan kirkon. Nykyinen kirkko on valmistunut vuonna 1903 ja sen suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck. Kivestä ja tiilestä rakennetussa kirkossa on piirteitä sekä 1800-luvun lopun uusgotiikasta että 1900-luvun alun kansallisromantiikasta.

Alahärmässä, Lapuanjoen varressa, sijaitsi 1970-luvulle asti J. V. Snellmanin nuoruudenkoti joka tunnettiin Oiva Palon talona. Talo tuhoutui tulipalossa 1970-luvun lopulla.

Maantiede

Alahärmä sijaitsee Lapuanjoen keskijuoksulla.

Alahärmän entinen kunta sijaitsee Lapuanjoen keskijuoksulla, ja maisemallisesti se kuuluu Etelä-Pohjanmaan tasankoalueeseen. Korkeimmat maastonkohdat ulottuvat hieman yli 60 metrin ja matalimmat noin 30 metrin korkeudelle merenpinnasta. Kallioperä, joka on enimmäkseen graniittia, on suurimmaksi osaksi irtainten maalajien – moreenin, hiekan, hiesun ja saven – peitossa. Kalliopaljastumia on eniten kaakossa, josta alkavat Kauhavan ja Kortesjärven alueilla esiintyvät kallioiset seudut. Noin 40 prosenttia Alahärmän pinta-alasta on soita, ja niistä pääosa on tyypiltään rämeitä. Lapuanjoen laakso on kapeimmillaan Alahärmän kirkonkylän ja Voltin kohdalla, mutta laajenee niiden pohjois- ja eteläpuolella useiden kilometrien peltolakeudeksi. Hyvin tasaisessa maastossa Lapuanjoki virtaa hitaasti. Kesäisin joki on vähävetinen, mutta keväisin ja usein syksyisinkin se tulvii yli äyräidensä.

Kylät ja kulmakunnat

Alahärmässä oli neljä henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):

• Hakola
• Heikkilä
• Härmä
• Vuoskoski

Alahärmän kulmakuntia olivat lisäksi Ekola, Hanhila, Hanhimäki, Hilli, Huhtamäki, Kirkonkylä, Kivihuhta, Katajamäki, Kojola, Kuoppala, Köykkäri, Lahdenkylä, Lehtimäki, Markkula, Mylläri, Ojala, Poromaa, Pelkkala, Perkiömäki, Pesola, Sorvisto, Vakkuri, Voltti ja Yliviitala.

Kristinusko

Alahärmän alueella toimii evankelisluterilainen Kauhavan seurakuntaan kuuluva Alahärmän kirkkopiiri, joka oli ennen kuntaliitosta itsenäinen Alahärmän seurakunta. Voltin rukoushuone on Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ylläpitämä. Härmän Helluntaiseurakunnalla on keskustassa oma rukoushuone.

Liikenne

Alahärmän kirkonkylä sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Kauhavan keskustasta.

Alahärmän kautta kulkevat Jalasjärven ja Uudenkaarlepyyn välinen valtatie 19 (aiemmin kantatie 67) sekä Seinäjoki–Oulu-rata.

Kulttuuri

Ruoka

Alahärmän pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla perunaviipaleita, sianlihaa ja suolasilakkaa sisältävä perunaloora, eräänlainen silakkalaatikko.

Liikunta ja urheilu

Alahärmäläisiä urheiluseuroja:

• Alahärmän Kisa
• Härmän Siskot

Nähtävyydet

Power Park ja RoadHouse sijaitsevat Alahärmässä.

• Alahärmän kirkko
• Alahärmän kotiseutumuseo
• Galleria Palmu
• Härmälääset Häjyylyt
• Jääkärien muistokivi
• Mattilan silta
• Laiturin silta
• Liinamaan silta
• Lillbacka Tower
• Uumajan etappitien muistokivi
• PowerPark
• RoadHouse
• Yliviitalan kalliot

Tunnettuja alahärmäläisiä

• Matti Alahuhta, toimitusjohtaja
• Antti Hakola, kirkonrakentaja
• Matti Holma, valtiopäivämies
• Toivo Honkaniemi, Mannerheim-ristin ritari
• Jaakko Ikola, kirjailija ja kansanedustaja
• Antti Isotalo, ”Isoo-Antti”, talollinen ja puukkojunkkari
• Antti Isotalo, jääkäri
• Sipi Tuomaanpoika Kauppi, kirkonrakentaja
• William Korwenkoski, kansantaiteilija
• Veli Kujala, harmonikkataiteilija ja säveltäjä
• Olli Kunnari, lentopalloilija
• Kalle Lampinen, toimittaja ja kansanedustaja
• Jorma Lillbacka, yrittäjä
• Juhani Palmu, taidemaalari
• Pentti Piri, nuijasodan alipäällikkö
• Nikke Pärmi, jääkärieverstiluutnantti
• Aki Ruotsala, poliitikko
• Petri Salo, kansanedustaja
• Erik Törnqvist, virkamies ja diplomaatti
• Leo Törnqvist, tilastotieteen professori
• Ville Virkkunen, teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija
• Esko Ylinen, kauppaneuvos
• Niilo Yli-Vainio, evankelista.

Lähteet

• Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986. ISBN 951-1-08930-7.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alahärmä Wikimedia Commonsissa